Matkakuponki rahan sijaan: pitääkö kuponki hyväksyä?

Lentohäiriössä voi syntyä kaksi erillistä vaatimusta, ja ne voivat sekoittua lentoyhtiön tarjouksessa. Ensimmäinen on 7 artiklan mukainen korvaus: kiinteä summa, joka määräytyy lennon pituuden mukaan eikä lipun hinnan mukaan. Toinen on 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen lipun hinnan palautus: koko lipun hinta niiltä matkan osilta, joita ei ole lennetty, sekä jo lennetyiltä osilta silloin, kun matkalla ei enää ole merkitystä alkuperäisen matkasuunnitelmasi kannalta. Palautus tulee kyseeseen, jos valitset sen uudelleenreitityksen sijaan. Jos lento kuuluu pakettimatkaan, palautuksesta vastaa yleensä matkanjärjestäjä eikä lentoyhtiö (8 artiklan 2 kohta; lisää alla olevissa kysymyksissä).

Näitä yhdistää maksutapa. 7 artiklan 3 kohdassa luetellaan käteinen, sähköinen pankkisiirto, pankkisiirto ja shekki, ja matkakuponki ja/tai muut palvelut on sijoitettu omaan luokkaansa, joka edellyttää matkustajan kirjallista suostumusta. 8 artiklan 1 kohdan a alakohta viittaa nimenomaan 7 artiklan 3 kohtaan ja asettaa palautukselle seitsemän päivän määräajan. Kuponki on siten poikkeus, joka koskee vain tilannetta, jossa itse suostut siihen. Lentoyhtiö ei voi valita sitä puolestasi.

Hyvän tahdon eleeksi kutsuttu tarjous ei välttämättä tarkoita, että yhtiö myöntäisi asetuksen soveltuvan. Kannattaa katsoa, onko tarjous sidottu siihen, että luovut jatkovaatimuksista. Tarjoaminen on sallittua, ja tarjouksen hyväksyminen voi olla järkevää, mutta se ei korvaa arviota siitä, mitä 7 artikla tuottaisi sinun matkallesi. Miten hyväksytty tarjous arvioidaan oikeudellisesti, riippuu siitä, mistä sinä ja yhtiö todella sovitte.

15 artikla rajoittaa sitä, kuinka pitkälle vastuunrajoitus ulottuu. 15 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen mukaisia velvollisuuksia matkustajia kohtaan ei saa rajoittaa tai poistaa, esimerkiksi kuljetussopimuksen poikkeus- tai rajoitusehdolla. 15 artiklan 2 kohta koskee tilannetta, jossa tällaista poikkeus- tai rajoitusehtoa kuitenkin sovelletaan tai matkustajalle ei ole kerrottu oikeuksista asianmukaisesti ja hän on siksi hyväksynyt asetusta alemman korvauksen: silloin matkustajalla on edelleen oikeus ryhtyä tarvittaviin oikeudellisiin toimiin toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai elimessä lisäkorvauksen saamiseksi.

Jos vastuunrajoitus on esikirjoitettu vakioehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu, sitä voidaan lisäksi arvioida kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevien sääntöjen mukaan, jotka perustuvat neuvoston direktiiviin 93/13/ETY: 3 artiklan 1 kohdan mukaan tällaista ehtoa pidetään kohtuuttomana, jos se vastoin vilpittömän mielen vaatimusta aiheuttaa sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien merkittävän epätasapainon kuluttajan vahingoksi, ja 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajaa. EU:n tuomioistuin on todennut, että riidan ratkaisemiseksi tehdyn sopimuksen ehto, jolla kuluttaja luopuu vaatimustensa viemisestä tuomioistuimeen, voidaan katsoa kohtuuttomaksi, erityisesti jos kuluttaja ei ole saanut tietoa, jonka perusteella hän olisi ymmärtänyt oikeudelliset seuraukset (asia C-452/18, tuomiolauselman 4 kohta; asia koski asuntolainaa). Se, onko yksittäinen ehto kohtuuton, ratkaistaan tapauskohtaisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

12 artiklan 1 kohta koskee lisäkorvausta: asetuksen soveltaminen ei vaikuta matkustajan oikeuteen saada lisäkorvausta, mutta asetuksen nojalla myönnetty korvaus voidaan vähentää tällaisesta korvauksesta. Itse kuponkia 12 artikla ei säännöstele. Se, mitä vastaan kuponki luetaan, riippuu siitä, mistä sinä ja yhtiö todella sovitte, mikä on yksi syy saada sopimus kirjallisena.

Vertailukohtana on komission suositus (EU) 2020/648, annettu 13 päivänä toukokuuta 2020, kuponkeina, joita tarjotaan matkustajille ja matkailijoille vaihtoehtona peruttujen pakettimatkapalvelujen ja kuljetuspalvelujen rahallisille korvauksille covid-19-pandemian vuoksi. Se on suositus eikä sitovaa oikeutta, se koskee kuponkeja lipun hinnan palautuksen sijaan ja se on laadittu covid-19-pandemian yhteydessä. Se kuitenkin lähtee siitä, että kuponki hyväksytään vapaaehtoisesti (kohta 1), toteaa että kuponkina maksettava korvaus on mahdollinen vain, jos matkustaja suostuu (johdanto-osan 8 kappale), ja suosittaa vähintään kahdentoista kuukauden voimassaoloa, riittävän tehokasta suojaa liikennöitsijän tai järjestäjän maksukyvyttömyyden varalta sekä sitä, että liikennepalvelukuponki voidaan siirtää toiselle matkustajalle ilman lisäkustannuksia. Jos saamaltasi tarjoukselta nämä ominaisuudet puuttuvat, se on asiallinen peruste neuvottelussa, ei säännösten rikkomus. Maksukyvyttömyyskysymys on konkreettisin: kuponki on saatava lentoyhtiöltä, pankkitilillä oleva summa ei ole.