Uudet EU-säännöt viivästyneille lennoille: sovelletaan 23.10.2027 alkaen

Asetus perustuu yhteiseen luonnokseen, jonka sovittelukomitea hyväksyi 15.6.2026. Se allekirjoitettiin 16.9.2026 ja julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 2.10.2026.

Asetus tulee voimaan julkaisua seuraavana kahdentenakymmenentenä päivänä eli 22.10.2026. Se, että asetus on tullut voimaan, ei kuitenkaan tarkoita, että sitä sovelletaan. 3 artiklassa sanotaan nimenomaisesti, että sitä sovelletaan 23.10.2027 alkaen. Vasta silloin uusia sääntöjä aletaan soveltaa matkustajan ja lentoyhtiön välillä.

Siihen asti eli 22.10.2027 saakka sovelletaan siis asetusta 261/2004 nykyisessä muodossaan yhdessä EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Oikeus korvaukseen pitkästä viivästyksestä kirjataan nyt itse asetukseen. 6 artiklan 4 kohdan mukaan matkustaja, joka saapuu lopulliseen määräpaikkaansa yli kolme tuntia myöhässä, voi hakea korvausta. Nykyisin kolmen tunnin raja perustuu EU:n tuomioistuimen Sturgeon-tuomioon (C-402/07 ja C-432/07), johon asetuksen johdanto-osan 17 kappale nimenomaisesti viittaa. Tuomiossa puhutaan kolmesta tunnista tai sitä pidemmästä ajasta, kun taas uusi teksti edellyttää yli kolmen tunnin viivästystä. Ero on vähäinen ja koskee vain sitä, joka saapuu täsmälleen kolme tuntia myöhässä.

7 artiklan 1 kohdan vakiokorvaussummat ovat samat kuin nykyisin: 250 euroa enintään 1 500 kilometrin matkoilla, 400 euroa EU:n sisäisillä sitä pidemmillä matkoilla ja muilla 1 500–3 500 kilometrin matkoilla sekä 600 euroa muilla matkoilla.

Kuten nykyisinkin, 600 euroa on enimmäismäärä eikä lupaus. Uuden 7 artiklan 2 kohdan mukaan lentoyhtiö saa puolittaa enimmäismäärän, jos saapuminen myöhästyy enintään neljä tuntia ja matkustajalle on tarjottu uudelleenreititystä myöhemmälle lennolle tai hän on saapunut perille myöhässä alkuperäisellä matkalla. Jos häiriö taas johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vakiokorvausta ei makseta lainkaan.

23.10.2027 alkaen 7 artiklan 2 kohdan puolitus koskee vain enimmäismäärää, kun taas nykyisin myös pienempiä summia voidaan puolittaa uudelleenreitityksen yhteydessä. Lisäksi 7 artiklan 3 kohta tuo uuden alennuksen. Jos korvaava lento peruutetun lennon jälkeen lähtee yli tunnin alkuperäistä lentoa aiemmin ja matkustaja käyttää sen, korvausta voidaan alentaa 50 prosentilla, jos aikaistus on alle kaksi tuntia, ja 25 prosentilla, jos aikaistus on vähintään kaksi mutta alle kolme tuntia.

7 artiklan 9 kohdan mukaan korvaushakemus on esitettävä yhdeksän kuukauden kuluessa lippuun merkitystä tosiasiallisesta lähtöpäivästä. Lentoyhtiön on heti vahvistettava, että hakemus on vastaanotettu, ja 30 kalenteripäivän kuluessa joko maksettava korvaus tai selitettävä, miksi se ei maksa.

Jos yhtiö vetoaa poikkeukselliseen olosuhteeseen, sen on kerrottava, mihin liitteen kohtaan se vetoaa. Jos tapahtuma ei ole luettelossa, yhtiön on kerrottava, mistä tapahtumasta on kyse ja miksi se pitäisi katsoa poikkeukselliseksi, ja kummassakin tapauksessa selitettävä, miten syy-yhteyttä ja kohtuullisia toimenpiteitä koskevat ehdot täyttyvät.

Saman artiklan mukaan lentoyhtiö saa pyytää todisteen voimassa olevasta valtuutuksesta, kun hakemuksen lähettää joku muu matkustajan puolesta.

Nykyisessä asetuksessa ei ole omaa määräaikaa. Se, kuinka kauan vaatimus voidaan esittää, ratkeaa kansallisten vanhentumissääntöjen mukaan EU:n tuomioistuimen tuomion C-139/11 (Cuadrench Moré) mukaisesti. Uusi määräaika 7 artiklan 9 kohdassa koskee hakemusta lentoyhtiölle. Asetuksessa ei säädetä siitä, kuinka paljon aikaa matkustajalla on sen jälkeen nostaa kanne tuomioistuimessa korvauksesta.

Suomessa lain tasolla ei nykyisin ole erityissäännöstä siitä, missä ajassa vakiokorvausta on vaadittava. Kuluttajariitalautakunta pitää viittä kuukautta yleensä kohtuullisena aikana, mutta markkinaoikeuden mukaan erään lentoyhtiön käytäntö hylätä kahden kuukauden jälkeen esitetyt vaatimukset ei ole kuluttajansuojalain vastainen. Älä siis lykkää vaatimuksen esittämistä.

Lentoyhtiö vapautuu vakiokorvauksen maksamisesta, jos häiriö johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää kaikista kohtuullisista toimenpiteistä huolimatta. Se, mitä pidetään poikkeuksellisena, on tähän asti muotoutunut EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Muutettuun asetukseen tulee liite, jossa on ei-tyhjentävä luettelo tällaisista olosuhteista (6 c artiklan 1 kohta).

Luettelossa mainitaan muun muassa turvallista lentämistä estävät sääolosuhteet ja luonnonkatastrofit, sota, vakavat rajat ylittävät terveysuhat, häiriköivät matkustajat, tietyt sairaustapaukset, sabotaasi ja terrorismi, valmistajan tai viranomaisen paljastamat piilevät valmistus- tai suunnitteluvirheet, ilmatilan sulkemiset ja kapasiteettirajoitukset, joihin yhtiö ei voi vaikuttaa, lentoaseman suunnittelematon sulkeminen, kolmannen osapuolen, eläinten tai vierasesineiden aiheuttamat vahingot koneelle sekä lentoaseman keskeisten palveluntarjoajien toiminnalliset puutteet, joita yhtiö ei ole voinut hallita.

Kaksi varaumaa on syytä pitää mielessä. Luettelossa oleva tapahtuma ei yksin riitä: 6 c artiklan 2 kohdan mukaan lentoyhtiön on osoitettava sekä välitön syy-yhteys tapahtuman ja häiriön välillä että se, ettei häiriötä olisi voitu välttää kaikista kohtuullisista toimenpiteistä huolimatta. Johdanto-osan 5 kappaleen mukaan tapahtuman on lisäksi täytettävä kaikki luettelon kuvauksen osatekijät. Lisäksi luettelo ei ole tyhjentävä, joten tapahtuma, jota siinä ei mainita, arvioidaan tapauskohtaisesti.

Liitteessä mainitaan kahdenlaisia lakkoja. Kohta 3 g koskee lakkoja niin sanotuilla keskeisillä palveluntarjoajilla, kuten lentoaseman pitäjällä, lennonvarmistuspalveluiden tarjoajilla (esimerkiksi lennonjohdossa) ja maahuolintayrityksillä, joita lentoyhtiöt eivät käytännössä itse valitse. Edellytyksenä on, että lakko on lentoyhtiön tai konsernin tosiasiallisen määräysvallan ulkopuolella.

Kohta 3 h koskee lakkoja lennon suorittavassa lentoyhtiössä. Tällaiset lakot katsotaan poikkeuksellisiksi vain, jos ne perustuvat vaatimuksiin, joihin voivat vastata vain viranomaiset ja jotka ovat siksi yhtiön tai konsernin tosiasiallisen määräysvallan ulkopuolella.

Tämä on lähellä nykyistä oikeustilaa. Asiassa C-28/20 (Airhelp vastaan SAS, 23.3.2021) EU:n tuomioistuimen suuri jaosto totesi, että lentoyhtiön oman henkilöstön lakko, jonka ammattiliitto on julistanut kansallisen lainsäädännön mukaisesti (muun muassa ilmoitusaikaa koskevat säännöt), jonka tarkoituksena on saada henkilöstön vaatimukset hyväksytyiksi ja jonka toteuttavat lennolle tarvittavat työntekijät, ei ole poikkeuksellinen olosuhde. Samassa tuomiossa tuomioistuin sanoi, että tällainen lakko voi olla poikkeuksellinen olosuhde, jos se perustuu vaatimuksiin, joihin voivat vastata vain viranomaiset (45 kohta).

Ero on se, että tuomioistuin sanoi tällaisen lakon voivan olla poikkeuksellinen olosuhde, kun taas liitteessä todetaan sen olevan sellainen. Liitteessä huomioidaan lisäksi konserni, johon lentoyhtiö kuuluu.

Tavallinen lakko yhtiön omassa henkilöstössä, esimerkiksi palkasta tai työehdoista, ei siis ole luettelossa. Miten tuomioistuimet arvioivat tällaisia lakkoja 23.10.2027 jälkeen, ei ole vielä ratkaistu.

Uuden 11 a artiklan mukaan lentoyhtiöiden on sallittava matkustajan ottaa mukaan matkustamoon henkilökohtainen tavara ilman lisämaksua. 2 artiklan määritelmän mukaan se on kirjaamatonta matkatavaraa, joka täyttää turvallisuusvaatimukset ja jonka mitat ovat joko enintään 40 × 30 × 15 cm tai joka mahtuu edessä olevan istuimen alle. Jos se erityisistä syistä, kuten turvallisuus- tai tilasyistä, kuitenkin joudutaan siirtämään ruumaan, sen on tapahduttava ilman lisäkustannuksia (11 a artiklan 2 kohta).

Suurempaa käsimatkatavaraa, kuten matkustamolaukkua, asetus ei sen sijaan tee maksuttomaksi. Lentoyhtiöiden on sallittava se matkustamon tilan mukaan ja näytettävä hinta käsimatkatavara mukaan lukien oletuksena ennen varauksen alkua, mutta ne saavat edelleen myydä lippuja niille, jotka vapaaehtoisesti matkustavat ilman käsimatkatavaraa.

Ajatus ei ole täysin uusi. Jo vuonna 2014 EU:n tuomioistuin sanoi asian C-487/12 (Vueling, 40 kohta) tuomion perusteluissa, että käsimatkatavarasta, joka täyttää painoa ja mittoja koskevat kohtuulliset vaatimukset ja sovellettavat turvallisuusmääräykset, ei pääsääntöisesti saa veloittaa lisämaksua. Tuomio puhui käsimatkatavarasta yleisesti. Uuden asetuksen johdanto-osan 42 kappale käyttää englanninkielisessä versiossa tuomion ilmaisua a necessary aspect of the carriage of passengers henkilökohtaisesta tavarasta. Uutta on nimenomainen kielto lakitekstissä, johon liittyy tietty koko, nimenomaan henkilökohtaiselle tavaralle.